Verkkosivun kaikkien toimintojen käyttämiseksi vaaditaan evästeitä. Aktivoi evästeet ja päivitä selaimesi. Päivityksen jälkeen näkyviin tulee evästeiden hallinnan valintaikkuna.

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä toiminnallisuus- ja mukavuussyistä sekä tilastollisiin tarkoituksiin. Voit muuttaa asetusta koska tahansa napsauttamalla kohtaa ”Muuta asetuksia”. Jos hyväksyt evästeiden käytön, napsauta kohtaa ”Kyllä, hyväksyn”. Tietosuojapolitiikkamme

 

Vastuullisuus synnyttää luottamusta

This Flash Video Player requires the Adobe Flash Player.

Get Adobe Flash player

 

Vastuullisuus synnyttää luottamusta

Robert Bosch sanoi vuonna 1921: "Olen aina noudattanut periaatettani, jonka mukaan on parempi menettää rahaa kuin luottamus. Lupausteni pitäminen, usko tuotteideni arvoon ja kunniasanani on aina ollut minulle tärkeämpää kuin voitto". Vaikka Robert Boschin kuolemasta on lähes 70 vuotta, hänen vaikutuksensa tuntuu yrityksessä edelleen. Robert Boschin hengen voi vieläkin tuntea konsernissa ja hänen perustamassaan säätiössä. Hän on esikuva muille siksi, vaikkei hän suinkaan ollut täydellinen vaan vahva ja toisinaan myös hankala persoona.

Robert Boschin kohtaamat taloudelliset ja poliittiset haasteet vaikuttivat hänen elämäntapaansa, myös yksityiselämään. Ne muovasivat hänestä vapaasti ajattelevan kosmopoliitin, jolla oli juuret kotiseudullaan Lounais-Saksassa. Vaikka hän hallitsi tekniikan, luonto oli lähellä hänen sydäntään. Tämän isähahmon poliittinen ajattelu perustui tunteisiin. Jos Boschin alkuperä ja arvot tai sen herättämä ihastus kiinnostavat, kannattaa perehtyä Robert Boschiin itseensä. Vaikka hän oli innostunut tekniikasta ja intohimoinen yrittäjä, eniten häntä kiinnostivat ihmiset. Hänet tunnettiin tulevaisuuteen katsovana ajattelijana, tarkkaavaisena huomioitsijana ja henkilönä, joka pitää sanansa.

Koulutuksen puolestapuhuja

Kun Robert Bosch 1900-luvun alussa taisteli saadakseen kaikille oikeuden koulutukseen, hän oli edellä aikaansa. Hänelle koulutus oli enemmän kuin tosiasioiden opettelemista. Hänen mielestään koulutuksen avulla oppii oikeudenmukaisuutta. Hän uskoi, että kun suurin osa kansalaisista pystyy toimimaan oikeudenmukaisesti, yhteiskunta menestyy pitkällä aikavälillä. Siksi Robert Bosch puhui koulutuksen puolesta muuallakin kuin omassa yrityksessään, jotta se olisi mahdollisimman monien ulottuvilla.

Hän esimerkiksi perusti Verein zur Förderung der Begabten -yhdistyksen lahjakkaiden lasten hyväksi vuonna 1916 ja lahjoitti sille kaksi miljoonaa Saksan markkaa, jotta se pystyy tukemaan varattomia lahjakkaita nuoria pääsemään korkeakouluun. Markel-säätiö toimi samalla tavalla. Kun sen perustaja tohtori Karl Emil Markel kuoli, Robert Bosch otti senkin siipiensä suojaan.

Hän tuki kahta korkeakoulua aikana, jolloin se oli todella harvinaista. Hän lahjoitti miljoona Saksan markkaa Stuttgartin teknisen korkeakoulun mekaniikkasuunnittelu-, sähkösuunnittelu- ja fysiikan tiedekunnille. Berliner Staatsbürgerschule -kansanopisto perustettiin Robert Boschin ja hänen ystävänsä Friedrich Naumannin aloitteesta demokratian ja kansainvälisen ymmärtämyksen edistämiseksi. Vuoden 1917 sodan aikana Robert Bosch osti Berliinistä Kronprinzenuferilta rakennuksen Saksan valtiotieteellisen akatemian perustamiseksi. Tarkoituksena oli edistää liberaalia ajattelua ja estää kaikenlaisia poliittisia äärisuuntauksia saamasta jalansijaa tulevaisuudessa.

Persoonallinen työnantaja

Alusta asti Robert Bosch oli kiinnostunut menetelmistä henkilöstön sitoutumisen parantamiseksi pitkällä aikavälillä ja päivittäisessä työssä tarvittavan motivaation vahvistamiseksi. Siksi hän piti huolta siitä, että työvälineet, valaistus ja ilmanvaihto ovat huipputasoa, mikä ei ollut kovin yleistä 1800-luvun lopulla. Kun yritys vietti 20-vuotisjuhliaan vuonna 1906, Robert Bosch otti Württembergin ensimmäisenä työnantajana käyttöön kahdeksan tunnin työpäivän. Tästä oli hyötyä. Kun siirryttiin kahteen työvuoroon, tuottavuus parani merkittävästi.

Bosch osoitti myös muilla tavoin arvostavansa henkilöstöään. Hän otti käyttöön eläkkeet, leskille maksettavan avustuksen ja työterveydenhoidon. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vuonna 1938 käynnistetty Jugendhilfe (Nuorisoapu) -projekti. Sen avulla haluttiin tukea lahjakkaita harjoittelijoita ja nuoria työntekijöitä. Lisäksi Robert Bosch huolehti henkilöstön motivaatiosta maksamalla kovasta työstä ja sitoutumisesta kunnon palkkaa.

Robert Bosch oli huolestunut myös kanssaihmistensä elinolosuhteista. Hän lahjoitti monta miljoonaa Saksan markkaa uuden sairaalan perustamiseksi Stuttgartiin noin vuonna 1940. Sairaala kantoi hänen nimeään, ja hän vaikutti sen suunnitteluun. Robert Bosch oli koko ikänsä erittäin kiinnostunut homeapatiasta ja halusi tuoda sen osaksi tuolloista terveydenhoitoa.

Luontoa rakastava maanviljelijä

Nuorena Robert Bosch olisi halunnut opiskella luonnontieteitä, kuten eläin- tai kasvitiedettä tai geologiaa. Isänsä neuvosta hän kuitenkin suuntautui tarkkuusmekaniikkaan. Mielenkiinto kasveihin ja eläimiin säilyi silti koko elämän ajan. Täytettyään 50 vuotta vuonna 1912 Robert Bosch päätti palata luontoon. Hän osti laajan maa-alueen Ylä-Baijerista ja ryhtyi luomuviljelijäksi.

Tämä 1 700 hehtaarin alue sijaitsi nummilla Münchenin eteläpuolella. Robert Bosch suunnitteli aluksi kuivattavansa suot, jotta turve voidaan käyttää teollisuudessa. Hanke epäonnistui, joten hän päätti perustaa alueelle uudenaikaisen maatilan yhdistämällä seitsemän aiemmin itsenäistä tilaa Bosch-maatilaksi.

Laiduntaminen oli kuitenkin mahdollista vain rajoitetulla alueella nummimaaperän vuoksi, joten Robert Bosch rakennutti Euroopan suurimman siilon tarvittavan rehun varastoimiseksi. Bosch-maatilasta tuli pian 300 henkilöä työllistävä mallitila, jolla oli oma meijeri ja kuusi myymälää. Robert Bosch antoi pioneerihenkensä näkyä myös maanviljelyssä. Tilalla käytettiin kehittyneitä koneita ja kokeiltiin uusia menetelmiä. Ennen kaikkea hän otti ensimmäiset askeleet kohti luomuviljelyä. Hän esimerkiksi muokkasi ympäristön sellaiseksi, että se houkuttelee lintuja, jotka torjuvat tuhoeläimiä luonnonmukaisesti. Bosch-maatila on edelleen olemassa muistomerkkinä perustajansa luontoa kohtaan tuntemasta rakkaudesta.